20.2.2014

Vaihdetaan väriä!

Meikäläisellä on ollut jonkinasteinen lamaannus tässä viimeiset viikkokaudet, eikä ole tullut kirjoiteltua edes tänne blogille. Näin ajateltuna blogini taso ei ole päässyt ainakaan laskemaan, vaan päin vastoin nousemaan. Olen silti puuhaillut kaikenlaista.

Yhtenä viikonloppuna keksin, että jos maalaisin pikkuveskin paneelikaton valkoiseksi, saisin tuohon neliön kopperoon stailattua tilan tuntua. Samalla ajattelin, että voisi itse asiassa maalata kaikki katot, sillä mäntykatto näyttää aika synkältä 25 vuotiaana. Tutustuin tietty ensin kaikenlaisiin nettisivustoihin, joissa neuvottiin lakatun paneelikaton maalausta. Ohjeet vaikuttivat melko työläiltä; olisi pitänyt ensin suojata seinät ja kalusteet, pestä katto maalinpesuaineella, paklata oksakohdat jnejne. Hetken sivuja tutkailtuani päätimme ystäväni kanssa, että tummasta toimeen vaan!

Hurautimme rautakauppaan vähäpäästöisellä pikkuautollani ja ostimme myyjän suosituksesta kalustemaalia, mikä tulisi kuulemma huokeammaksi kuin tavallinen lateksimaali, koska sitä ei tarvitsisi maalata niin monta kertaa. Ostettiin myös maalinpesuainetta, koska yksi sukulainen oli kehunut sitä.

Ekana piti suojata maalarinteipillä katonrajassa olevat listat. Sen teki ystäväni, koska minulla oli siinä vaiheessa muuta puuhaa... Sitten pyyhittiin paneelit sillä maalinpesuaineella. Eikä mitään kalusteita saatikka lattiaa suojattu, meillähän on tunnetusti tarkka käsi.  Kun ensimmäinen paneeli oli saatu maalattua, tultiin siihen tulokseen, että onneksi ei kuitenkaan aloitettu olohuoneen katon tuunaamisesta. Kun toinen paneeli oli saatu sudittua, alkoi tuntua siltä, että olisiko sittenkin sattunut jonkinasteinen virhearvio katon maalaamisen ja omien taitojen suhteen. Kolmannen listan kohdalla kirkastui, että rautakaupan myyjällä ei ollut mitään käsitystä siitä, miten kitkaista kalustemaali on vetää paneeliin.

Tätä rataa ajatukset kirkastuivat prosessin aikana ja kun viimeinen, eli 13. paneeli oli saatu maalattua, olimme totaalisesti luopuneet ideasta maalata itse koko huushollin muut kattopinnat. Meikäläisellä on peräti kaksi veskiä, joista tämän pienemmän strategiset kattomitat eivät ole kummoiset. Nimittäin pisin paneeli on 110 cm ja lyhin 50 cm ja kaikkiaan niitä on se 13 kappaletta. Silti tuntui, että urakka oli työläämpi kuin koko syyskuinen asuntoremppani. Ja olimme saaneet maalattua vasta ensimmäisen kerroksen.

Katto näytti seuraavana aamuna ihan järkyttävältä, mutta sisulla maalattiin se toiseen kertaan. Toisen kerroksen vetäminen oli helpompaa, mutta päätimme, että käytämme silti loppumaalin johonkin muuhun kuin kattopinnoille. Lopputulos veskissä on joka tapauksessa ihan hyvä. Katto on selvästi muuttanut väriä tummuneestä mäntypaneelinkeltaisesta kauniin valkoiseksi. Kukaan ei ole kylläkkään huomannut asiaa..?!. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuka pelkäsi mustaa miestä?

Katselin, kun lapset kirmasivat päiväkodin pihalla. Yksi ajoi takaa muita, riemu oli rajaton. Tuli mieleen omat lapsuusajat ja leikit kansak...