Taasen on se aika vuodesta, että meikäläisellä on koivupuut uunissa ja riisipuuro keitettynä jo edellisenä iltana. Tiedossa oli siis karjalanpiirakoiden leivontatalkoot.
 |
| Pualikointi |
Ja tästähän se lähti. Aamulla siis ekana pökköä pesään eli leivinuuniin tuli ja sen jälkeen piirakkataikinan tekoon. Tällä kertaa luin ohjeen huolella enkä laittanut tuplamäärää suolaa, kuten joskus on tullut tehtyä. Kun olimme saaneet viritettyä myös radion eli tietsikan eli iPadin Jouluradiokanavalle, alkoi varsinainen työ.
Minulla on tapana päättää ensin (itse asiassa jo edellisenä iltana, ennen puuron keittoa), montako piirakkaa aion tehdä. Sen jälkeen jaan taikinan ensin puoliksi ja sitten taas puoliksi ja vielä kerran puoliksi ja näin erinäisten monimutkaisten laskutoimitusten ja metrimitalla mittaamisen jälkeen (koska minulla on taittovirhe) olen saanut aikaan pötkylästä leikattua aina 15 samankokoista pyörylää, jotka sitten viimeistellään ruisjauhossa ja laitetaan odottelemaan pualikointia.
 |
| Huh! |
Kun tämä vaihe on ohi, tuntu kuin koko homma olisi jo voiton puolella. Nimittäin piirakoiden ajelu, puiden lisääminen uuniin, mehun juonti ja joululaulujen kuuntelu samaan aikaan on tosi rankkaa puuhaa. Etenkin jos keittiöön ilmestyy ihmisiä, joiden mielestä joululaulut ovat liian vanhanaikaisia; pitäisi olla hevimpää. Tai joululaulut ovat liian heviä; pitäisi olla englanninkielisiä. Tai joululaulut ovat liian englanninkielisiä; pitäisi olla suomenkielellä, vanhanaikaisempaa...
 |
| Rypytys vai nypytys |
Ja sitten alkaa se ikuinen keskustelu, rypytetäänkö vai nypytetäänkö. Minun (!) keittiössä rypytetään. Eipä tästä enempää.
 |
| Uuniin! |
Ja jotta ei vaan jäisi mitään epäselvyyttä, niin en todellakaan tehnyt piirakoita otsikon päivämäärällä, vaan jo joulukuun ekana päivänä, mikä myös 1.adventtisunnuntai sattui olemaan. Eli tosi etuajassa, suhteessa muiden vuosien piirakkatalkoisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti