7.3.2011

Ensimmäinen murhani!

Lomalla voi kokeilla kaikenlaista uuutta ja ennenkokematonta, vähän kuin extremeä. Ihan tätä en ajatellut, mutta nyt olen tehnyt siis ensimmäisen murhani. Suunnitelma oli ovela, uhri tiedettiin tyhmäksi ja lisäksi saimme myös hyväksynnän julkiselta puolelta tekoon. Ainoa, mikä vähän arvelutti, oli oma arkuus uhrin loppukäsittelyssä ja hautaamisessa. Tuli todistettua myös se, minkä puolesta olen aina puhunut, eli ympäristöihmisenäkin arvotan eri maapallon päällä elävät olennot eriarvoisiksi. Pidän siis itseäni arvokkaampana kuin hiirtä ja sen elämää. Siksi selkeä ja nopea päätös: joko minä tai hiiret lähtevät tästä mökistä. Koska minulla ei ollut mahdollisuutta lähteä, niin hiiri lähtee, tai mielellään koko pesue!

Viritimme litskun, jätimme tanskalais-ruåtsalaisen pihakoiramme varmistamaan lopputuloksen ja lähdimme itse ostamaan banaanileivoksia Kuusamosta. Kun tulimme takaisin, olimme ostaneet banskuleivosten lisäksi yhden dekkarin, yhden pinnatuolin, metwustia, limpsaa, maitoa, perunarieskaa ja makkaraa. Kaikki siis erittäin oleellisia ostoksia mökkilomaa ajatellen.

Mökille tultua tsekattiin ekana tiskikaapin alunen: siellä makasi hiiri kuolleena kuin kivi. Viiksikään ei värähtänyt. Minun pitikin lähteä pilkkomaan puita, joten ystäväni joutui irrottamaan raadon litskusta.

Ystäväni älykkyyskerroin osoittautui keskimääräistä korkeammaksi, koska hän jossain vaiheessa "pyysi" minua hakemaan puita, tiskaamaan astiat, viemään roskiksen, sytyttämään nuotion, tekemään iltaruuan ja lapioimaan polun rantaan. Hmm...! Itse asiassa nuo ovat kyllä pieni asia verrattuna siihen, että hänen peukalonsa on niin turvoksissa litskun lasahdettua sormille, että rukkanenkaan ei meinaa mennä käteen. On se kova isku; sehän katkaisee hiiren niskan, mutta hiiren vaipuessa ikiuneen ystäväni jäi murjottamaan sormi punaisena ja turvonneena sohvannurkkaan.

Että semmoinen retki. Nyt odotellaan sitten toista lasahdusta. Itse asiassa sekin selvisi, että kyseessä ei ole söpö pieni metsähiiri, vaan sen gangsteriserkku kotihiiri. Mistä hitosta sekin on tänne metsään joutunut. Niin vielä ystävä kerkisi puolustamaan, että tämä mökkihän on sen koti..! Varmaan arvaat, että taas tulee minulle asiaa halkoliiteriin, kun litsku lasahtaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuka pelkäsi mustaa miestä?

Katselin, kun lapset kirmasivat päiväkodin pihalla. Yksi ajoi takaa muita, riemu oli rajaton. Tuli mieleen omat lapsuusajat ja leikit kansak...